Hyvät ilmat

Mariana, Alma, Eliel, Agus, Teemu ja Timo Argentiinassa

martes, octubre 31, 2006

Terveiset Teemulta ja Agustinalta

Kiitokset Timolle ja Marianalle kaiken muun lisäksi siitä, että sallivat meidänkin käyttää blogiaan.

Reilut kaksi viikkoa on mennyt todella nopeasti lähinnä tuttuja tapaillessa ja käytännön asioita hoitaessa. Pientä kitkaa on monessa asiassa. Esimerkiksi kotona ei ole vieläkään nettiliittymää kun puhelinyhtiön työntekijät menivät lakkoon. Joten kirjoittelen ainakin toistaiseksi vain töistä sikäli kun ehdin.

Työ- ja vapaa-ajan aikataulujen kanssa on myös haastetta. Sosiaalinen elämä painottuu täällä iltaan; illalliset ja juhlat alkavat yleensä klo 22 tai jopa myöhemmin. Ruokaravintoloihin näkee jonoa arki-iltaisinkin vielä puolenyön jälkeen. Hyvää punaviiniä ei voi vastustaa, joten aamulla on usein tuskaista herätä aikaisin töihin jotta olisi edes muutama tunti yhteistä työaikaa Helsingin toimiston kanssa.

Edellistä ei toki pidä tulkita siten että täällä ryypättäisiin. Mutta vanhuuden mukana tuntuu jo pari lasillistakin lisäävän nukkumishaluja aamulla. :)

domingo, octubre 29, 2006

Grillausta monella tasolla

Kukyn ja Pacon asado oli taas aivan loistava. Enpä oo aikoihin ahminut itseäni niin täyteen niin hyvää lihaa.

Oli myös kiva päästä pitkästä aikaa juoksemaan ennen sitä. Kun molemmat lapset onnistuivat nukahtamaan ja Mariana heräsi, huristin bussilla 160 Ciudad Universitariaan elikä UBAn pohjoiselle kampukselle, jossa vaikuttavan 60-lukulaisissa laatikoissa toimivat Facultad de ciencias exactas sekä Arquitectura y diseño tai jotakin sinne päin, joka tapauksessa siellä Marianakin opiskeli. Paviljongit ovat todellakin uskomattoman hirveitä rakennuksia ja nousevat keskeltä vehreää Rio de la Platan rantamaastoa. Piipahdin sen verran viimeisessä paviljongissa sisällä, että pääsin näkemään sikäläisen ylioppilaskunnan vaalien mainoksia, joita ala-aula oli täynnä.

Halusin juoksemaan Parque de los niñosiin ja heti siitä Vicente Lopezin puolella jatkuvaan Paseo de la costaan, mutta sitä varten minun pitikin kävellä Ciudad universtariasta kilometri-pari pohjoiseen moottoritien reunaa, elikä jatkossa tuonne päin juoksemaan mennessä on kyllä parempi hankkiutua jollain bussilla lähemmäksi. Rantaa pitkin ei päässyt kun se oli taas kerran liian täynnä yksityisiä ja muita aidattuja clubeja elikä urheilupuistoja ja jotain laivaston koulutus- ja urheilukenttiä.

Mutta Parque de los niñosista etiäppäin oli hienoa juosta joenrannan tuntumassa ja isoilla nurmikentillä, kerrankin poissa rakennusten välisistä kuiluista joissa enin aika kaupungissa aina tuntuu menevän, ja ilman jatkuvaa liian liikenteen tuottamaa pakokaasu- ja melusaastetta. Joelta tuleva tuuli myös viilensi mukavasti.

Pilvisestä aamusta huolimatta tuuli oli tosiaan tarpeen, koska pilvet olivat hävinneet jonnekin juuri juostessani aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Ei ollut kuuma, joten en ollenkaan hoksannut kuinka huono idea olikaan ollut unohtaa sekä hattu että aurinkovoide kotiin :)

Nyt menee sitten sunnuntai naamaa ja kämmeniä aloe veralla sivellessä.

Jatkossa taidan koittaa mennä juoksemaan Costanera suriin, joka on kaupungin ehdottomasti suurin ja kaunein viheralue ja suht lähellä meidän metrolinjamme elikä B:n lähtöpistettä. Hassua tosin että pitää kulkea microcentron elikä ydinkeskustan läpi sinne päästäkseen.

sábado, octubre 28, 2006

Los chicos argentinos se derriten! Argentiinalaiset lapset on tehty sokerista!

A veces a pesar de ser una mamá argentina me parece muy raro lo que hacen las mamás de acá.
Joskus, vaikka olen argentiinalainen äiti, minusta on tosi outoa miten argentiinalaiset äidit ajatelevat ja tekevät asioita:

no les ponen botas de lluvia (hablo de las mamás clase media, que podrían comprarlas, claro), entonces los llevan a upa aunque tengan 4 o 5 anos, o les hacen esquivar los charcos.
he eivät laita lapsilleen saappaita, ja he kantavat jopa 4-5-vuotiaita lapsia sylissä lätäköiden yli. Ne sanovat lapsille: "älä astu lätäkköön".

una mamá del jardín expresó su preocupación de que el jardín tuviera un patio interior descubierto, porque los días de lluvia los chicos tienen que pasar por ahí y se mojan. Es obvio que también se mojan hasta llegar al jardín, porque en la calle no hay techo.
yksi äiti oli erittäin huolestunut, koska uudessa tarhassa on aukea sisäpiha ja hänen lapsensa voi kastua. Mutta lapsen pitää kuitenkin kävellä tarhaan asti, eikä kadullakaan ole kattoa.

los días de lluvia en el jardín ven películas, no salen a jugar al patio porque se pueden resbalar, dijo la senio...
sateisina päivinä tarhassa lapset katsovat videoita ;-(, koska piha voi olla liukas ja vaarallinen, sanoi tarhan opettaja, kun kysyimme miksi.

en las plazas no hay chicos cuando llueve, nadie
kun sataa, puistossa ei ole ketään

los taxis están completamente agotados en la ciudad porque TODA la clase media quiere evitar la lluvia a más no poder
kaikki keskiluokkaiset ihmiset kulkevat taksilla sateessa, koska he haluavat ehdottomasti välttää sateita.

Dado que Buenos Aires tiene un clima subtropical y llueve muy seguido, resulta muy raro que convivir con la lluvia sea tan difícil.
Kun Buenos Airesin subtrooppisessa ilmastossa sataa usein, on outoa että on niin vaikea elää sateessa.

Quizás empiezo a importar ropa de goma para la lluvia
Ehkä voin ruveta tuomaan kuravaateita Argentiinaan

Asado

Mietin jo muutama vuosi sitten että Argentiina on maantieteellisesti ja sosiaalisesti niin suuri ja monimuotoinen maa, että lienee vain pari juttua, jotka ovat yhteisiä kaikille Argentiinalaisille asuinpaikkaa ja sosiaaliluokkaa katsomatta: maté ja asado.

Jostakin olen lukenut, että "asado" tarkoittaisi "yhdessä", mutta ainakin se tarkoittaa
  • grillausta niin teknisenä kuin sosiaalisenakin tapahtumana
  • yhtä tavallisesti grillattavaa lihatyyppiä eli pitkiä kyljestä sahattuja suikaleita joissa on luunpätkiä
Luiden imeskely on minusta vaikuttanut aivan olennaiselta osalta täkäläistä lihansyöntiä, joka ei ole niinkään pihvin popsimista kuin sitä, että naudasta käytetään kaikki mahdollinen. Isossa ja monipuolisessa asadossa tarjotaan ensin veri- ja chorizo-makkaroita, sisäelimiä ja muita nautalähtöisiä alkupaloja, ja sitten erilaisia lihaisampia osia kuten juuri asadoa tai lomoa eli mahdollisesti lehmän parasta osaa.

Lihatuotteiden lisäksi asadossa tavallisesti tarjotaan suht simppeliä salaattia ja valkoista leipää, ja juomaksi sopii tietysti parhaiten hyvä argentiinalainen punaviini. Liha on suht ronskisti suolattua mutta muuten siihen sopii laittaa kastikkeeksi korkeintaan ripaus chimichurria. Parasta täkäläisessä lihassa onkin juuri se, että se yksinäänkin maistuu paljon ja hyvältä!

Hinta-laatu-suhde on niinikään loistava, vaikka vuoden 2001 talouskriisin jälkeen talouden toipuessa hinnat ovatkin nousseet aika haipakkaa viime vuosina. Ensimmäistä kertaa Argentiinassa käydessäni joulukuussa 2002 ostimme lähiölihakaupasta kilon asadoa neljällä pesolla (rapia euro), ja nyt tässä lähellä olevassa lihakaupassa pyydettiin asado-kilosta jo kahdeksan pesoa. Vuonna 2005 hinnat ylipäätään nousivat noin 12 % ja tulotaso 10 %, ja Kirchnerin hallitus rupesi säännöstelemään satojen kotitaloushyödykkeiden hintoja kauppojen, tuottajien ja tukkureiden kanssa tehtävillä sopimuksilla. Näiden sopimusten uudelleenneuvottelut ovat jatkuvasti uutisissa ja aiheuttavat erilaisia poliittisia kiistoja, kun tuottajat painostavat nostamaan hintoja tuotantokustannusten noustessa. Vuonna 2006 inflaatio ei kuitenkaan näytä harppaavan yhtä paljoa kuin edellisvuonna.

Liha on täällä niin peruselintarvike, että sen hinta on tärkeä yleisen hintatason mittari: kliseen mukaan ateria ei ole ateria, jollei sillä tarjota lihaa, vaikka meidän perhe kyllä nauttii myös loistavista tuorepastoista ja vihanneksista.

Tähän mennessä meitä on harva se viikonloppu kestitty jonkinlaisissa asadoissa, mikä on varsin luksusta. Tänäänkin ollaan menossa Kukyn luokse iltapäivä-asadoon ja ainakin viimeksi tammikuussa heidän luonaan lihaa oli paljon ja se oli loistavaa.

Pilvinen lauantaiaamu puoli kymmeneltä

Jostain syystä heräsimme kaikki jo ennen kahdeksaa tänään, vaikka yleensä viikonloppuisin koitetaankin vuorotella niin että esim Mariana nousee ensin lasten kanssa ja minä nukun pidempään. Kävimme sitten ulkona aamiaisella -- viereisessä korttelissa Guardia Viejan varrella on taksikuskien suosima kuppila, joka oli muuten ihan OK mutta juuri mitään suolaista aamiaista ei ollut tarjolla :) Täällä on tavallista syödä medialunas tai joitakin muita facturas elikä leivonnaisia aamiaisella maitokahvin kanssa. Silloin tällöin tuo kyllä
menettelee, mutta onneksi Mariana tilaa Hausbrotista ruisleipää kotiinkuljetettuna silloin tällöin ja Cotosta eli paikallisesta Prisman kokoisesta Alepasta saa kaurahiutaleita puuron tekoa varten.

Mutta yksi juttu joka Argentiinassa on ihan loistavaa on se, miten ihmiset suhtautuvat lapsiin. Taas kahvila-aamiaiselle tuleva vanhempi herra jaksoi vaihtaa muutaman sanan sekä Alman että Elielin kanssa ohi mennessään. Tuntuu kuin täällä aikuiset olisivat tottuneita siihen että lapsia on koko ajan ympärillä.

Nyt on pilvistä ja vain 17 astetta lämmintä ja vähän tuulista, eli täkäläisittäin aika karu kevätilma. Ja vielä kun palasimme tornien pihalle jo vähän ennen yhdeksää, oli ihan liian aikaista jotta pihalla olisi ollut yhtään muuta lasta: Lumikintielläkin tuppaa noin aikaisin olemaan pihalla aika hiljaista, mutta täällä jossa päiväkoti aukeaa 8.30 ja illallinen syödään klo 22 aikaan on turha odottaa juuri mitään elämää viikonloppuaamuisin ennen kymmentä.

Täkäläisessä tuttavapiirissämme olemmekin vähän kummia kun haluamme syödä iltaisin jo kahdeksan kieppeillä. Meistä on kuitenkin mukavampi jättää iltapäivän välipala vähän kevyemmäksi sen sijaan että mutustaisimme medialunas tai keksejä tai muuta koko iltapäivän, ja etenkin kun menemme niin aikaisin nukkumaan, on mukava ehtiä sitä ennen vähän sulatella ruokaa.

viernes, octubre 27, 2006

Pikkurahan puute

Tuntuu siltä, ettemme varmaan saa tänne juurikaan tavaraa jollemme vain rupea säännöllisesti kirjoittamaan pienistä jutuista joita milloinkin tulee mieleen. Olemme monesti puhuneet milloin mistäkin oudosta asiasta, joka pitäisi muistaa, kuten
  • torniemme pihalla lenkkeilevistä ja treenaavista ihmisistä
  • kuntosalien juoksumatoista (vaikka Marianan mukaan niitä on kyllä Suomessakin, missä juoksumatolla juokseminen on ehkä vielä oudompaa kun ulkonakin juoksumaastoa riittäisis hiippasen enemmän kuin Almagrossa)
  • pesukonesaagasta
  • yhtenään epäkunnossa olevista hisseistä
  • siitä, miten puhelimen käyttö katkaisee internet-yhteyden
  • swimming in English for babies
mutta ehkä nyt unohdan nuo asiat ja kerron jostakin, mitä mietin juuri tänään: on outoa, kun pitää muistaa rikkoa sadan peson seteleitä aina kun voi, koska aina ne eivät liian suurina kelpaa. Ja lisäksi bussia varten pitää aina olla 80 centavoa kolikoina ja vielä semmoisina kolikoina, jotka toimivat.

Olis pankki- ja bussikortit.

martes, octubre 17, 2006

Metsästä kaupunkiin

Verrattuna Lumikintien kotiin, Buenos Airesin koti Torres de Abastossa on aika kaupungissa. Ydinkeskustaan (Microcentro) on Abastosta varmaankin reilu kolme kilometriä, ja kaupunki jatkuu tiheänä useamman kilometrin joka suuntaan meiltä. Silti lähikaduilla näkyy aika usein hevoskärryjä, joilla cartonerot eli vuoden 2001 kriisin jälkeen pahvin keräyksestä tuloja hankkivat ihmiset kuljettavat pahvia.

miércoles, octubre 11, 2006

Maisema parvekkeelta


IMG_3034.JPG
Originally uploaded by MarianaS.
Meidän tornin varjo näkyy