Asado

Mietin jo muutama vuosi sitten että Argentiina on maantieteellisesti ja sosiaalisesti niin suuri ja monimuotoinen maa, että lienee vain pari juttua, jotka ovat yhteisiä kaikille Argentiinalaisille asuinpaikkaa ja sosiaaliluokkaa katsomatta: maté ja asado.

Jostakin olen lukenut, että "asado" tarkoittaisi "yhdessä", mutta ainakin se tarkoittaa

• grillausta niin teknisenä kuin sosiaalisenakin tapahtumana
  
• yhtä tavallisesti grillattavaa lihatyyppiä eli pitkiä kyljestä sahattuja suikaleita joissa on luunpätkiä

Luiden imeskely on minusta vaikuttanut aivan olennaiselta osalta täkäläistä lihansyöntiä, joka ei ole niinkään pihvin popsimista kuin sitä, että naudasta käytetään kaikki mahdollinen. Isossa ja monipuolisessa asadossa tarjotaan ensin veri- ja chorizo-makkaroita, sisäelimiä ja muita nautalähtöisiä alkupaloja, ja sitten erilaisia lihaisampia osia kuten juuri asadoa tai lomoa eli mahdollisesti lehmän parasta osaa.

Lihatuotteiden lisäksi asadossa tavallisesti tarjotaan suht simppeliä salaattia ja valkoista leipää, ja juomaksi sopii tietysti parhaiten hyvä argentiinalainen punaviini. Liha on suht ronskisti suolattua mutta muuten siihen sopii laittaa kastikkeeksi korkeintaan ripaus chimichurria. Parasta täkäläisessä lihassa onkin juuri se, että se yksinäänkin maistuu paljon ja hyvältä!

Hinta-laatu-suhde on niinikään loistava, vaikka vuoden 2001 talouskriisin jälkeen talouden toipuessa hinnat ovatkin nousseet aika haipakkaa viime vuosina. Ensimmäistä kertaa Argentiinassa käydessäni joulukuussa 2002 ostimme lähiölihakaupasta kilon asadoa neljällä pesolla (rapia euro), ja nyt tässä lähellä olevassa lihakaupassa pyydettiin asado-kilosta jo kahdeksan pesoa. Vuonna 2005 hinnat ylipäätään nousivat noin 12 % ja tulotaso 10 %, ja Kirchnerin hallitus rupesi säännöstelemään satojen kotitaloushyödykkeiden hintoja kauppojen, tuottajien ja tukkureiden kanssa tehtävillä sopimuksilla. Näiden sopimusten uudelleenneuvottelut ovat jatkuvasti uutisissa ja aiheuttavat erilaisia poliittisia kiistoja, kun tuottajat painostavat nostamaan hintoja tuotantokustannusten noustessa. Vuonna 2006 inflaatio ei kuitenkaan näytä harppaavan yhtä paljoa kuin edellisvuonna.

Liha on täällä niin peruselintarvike, että sen hinta on tärkeä yleisen hintatason mittari: kliseen mukaan ateria ei ole ateria, jollei sillä tarjota lihaa, vaikka meidän perhe kyllä nauttii myös loistavista tuorepastoista ja vihanneksista.

Tähän mennessä meitä on harva se viikonloppu kestitty jonkinlaisissa asadoissa, mikä on varsin luksusta. Tänäänkin ollaan menossa Kukyn luokse iltapäivä-asadoon ja ainakin viimeksi tammikuussa heidän luonaan lihaa oli paljon ja se oli loistavaa.