Täällä taas

(muokkaus ti 18.5.2010 -- korjasin pari kirjoitusvirhettä)

Pitäisiköhän pitkästä aikaa kirjoittaa jotain tänne. Nyt kun olemme olleet täällä taas joulukuusta lähtien, on meininki ollut aika erilaista kuin viime reissulla. Alma on aloittanut ensimmäisen luokan Escuela Jean Piagetissa ja Eliel on tarhassa 4-vuotiaiden ryhmässä (täyttää kohta eli kesäkuussa 4).

Lisäksi Almalla ja minulla todettiin viime vuonna keliakia, joka on täällä aika eri kantimissa kuin Suomessa. Ensin ajattelin viime vuoden aikana keliakiajuttuja Suomessa opetellessa, että onkohan se liioittelua kun suomalaiset keliaakikot sanovat, että Suomi on keliaakikon paratiisi, mutta nyt melkein 5 kk täällä asuttuamme olen tullut siihen tulokseen, että ei :) Argentiinassa ei käytännössä kukaan tiedä keliakiasta, gluteenista tai keliakiaruokavaliosta mitään, eivät sen paremmin tutut kuin ravintolatyöntekijät tai koulun ravitsemusterapeuttikaan.

Laki keliakiaruokavalikoimaan sopivien tuotteiden merkinnöistä (ns gluteenittomat tuotteet, vaikka nykyisin kehotetaan puhumaan keliakiaruokavaliosta) on vasta kongressin joulukuussa hyväksymä ja näinollen pakkausmerkinnöillä ei ole mitään lainvoimaa, eikä niihin siksi voi täkäläisten yhdistysten eikä lääkärien mukaan luottaa. Valmistaja on saattanut ihan hyvää tarkoittaen laittaa merkin pakettiin mutta sitten myöhemmin vaihtanut jonkun raaka-ainetoimittajan sellaiseen, jonka tavarassa onkin gluteenijäämiä jotka eivät keliaakikoille sovi. Niinpä täällä pitäisi kaikki teollinen suuhunpantava tarkistaa keliakiayhdistysten julkaisemista listoista -- juustoja ja kuivattuja mausteita myöten! Juustoihin täällä on kuulemma ihan tavallista lisätä vehnäjauhoja painoa lisäämään, ja mausteita kuulemma kuivataan vehnätärkkelyksellä. Yhtäältä tärkkelyksen pitäisi kyllä olla juuri se osa vehnää, jossa ei yhtään gluteenia ole, mutta toisaalta se voi olla huonosti tehtyä tärkkelystä tai sitten halpoja mausteitakin jatketaan jauhoilla.

Ruokapolitiikka on siis ollut nyt täällä ollessa aika dominoivaa ja aika paljon vaivalloisempaa kuin erikoisruokavaliomme Suomessa. Onneksi täkäläistä herkkua pihviä ja salaattia voi syödä rauhassa :)

Onneksi paikka jossa nyt asumme eli Barrio Parque de los Andes on todella hieno ja mukava ja meille aika paljon mukavampi ympäristö kuin ne tornitalot, joissa asuimme talven 2006-2007. Vaikkei täällä olekaan uima-allasta eikä varsinaisia ulkoleluja lapsille, löytyy koriskenttä jossa lapset pelaavat fudista sekä suihkulähde, jossa lapset voivat kesäkuumalla pulikoida. Ja ennen kaikkea ihmiset ovat paljon mukavampia tai ainakin enemmän samantyyppisiä kuin me :) Torneissa tuntui asuvan ortodoksijuutalaisten ohella lähinnä ns rahaa-ansaitsevaa keskiluokkaa, ja kyllähän sekin nyt menetteli, mutta täällä on kyllä paljon helpompi keksiä yhteistä tekemistä ja puhumista naapureiden kanssa. Ja onneksi lapset ovat jo ystävystyneet moniin naapurin lapsiin, niiden muutaman lisäksi jotka tunsimme jo ennestään. Se että esimerkiksi nyt Elielin vielä nukkuessa päiväunia Alma voi vapaasti rynnistää pihalla kavereidensa kanssa tuttujen lasten ja aikuisten keskuudessa on nykyisin Buenos Airesin arjessa harmillisen harvinaista herkkua.

Un viaje de historieta!

Cuando llegamos a Buenos Aires nos recibió Horacio con libros. Muchos libros para que nos divirtamos. Y con esos libros nos instrujo un cacho. Qué bueno que los amigos quieran que uno lea y te presten agresivamente libros! Aparte me encanta que después podemos comentar y discutir, por estar leyendo lo mismo. Obvio que es un placer comentar con los amigos libros, pero la verdad que hace mucho no me pasaba. Con la historieta es fácil porque al ser de lectura más rápida, todos podemos leer más.
Timo, Pablo y yo estamos todos leyendo ávidamente todo lo que Horacio nos provee y es maravilloso. Gracias Horas!

Leimos una bocha de historietas. Primero “Maus”, de Art Spigelman y también “In the shadow of no towers”. Genial, no puedo creer que si tengo amigos que me quieren tanto ninguno me haya dado eso antes. Fue revelador. Se la compramos a Mechi de regalo de cumpleaños porque apareció la edición en castellano.

Después apareció “Persepolis”, de Marjanne Satrapi, con la historia de una niña y después una adolescente iraní cuenta también parte de los acontecimientos polícos de Iran. Ese estilo entre lo personal y lo social me encantó. “Embroderies” también de Marianne es muy bueno. Son unas mujeres iraníes comentando cosas de mujeres en una reunión.

Entonces empecé a buscar las historietas argentinas claves, porque me daba vergüenza no haber leído por ejemplo el Eternauta. Y me lo engullí todito, sus tres libros y también la versión de Brecchia. Está buenísmo, tiene mucho gancho.

Nos llegaron después unos libros geniales sobre la guerra en Bosnia (“Safe Area Gorazde: The War in Eastern Bosnia 1992-1995”) y sobre la realidad “Palestina” de Joe Sacco. El dibujo es muy realista, con mucho detalle que te toca y te explota. Mezcla algunas entrevistas que hizo en largas estadías en esos países. También leímos otras historietas del mismo autor como “The Fixer”.
Están buenas, sobre todo después de leer los otros dos, porque son historias más personales que complementan los libros que tienen una perspectiva sobre el conflicto social del momento. De nuevo en estas historietas se mezcla la visión personal, con la trama social.

Ahora terminaba de leer “Shenzhen, a travelogue from China” de Guy Delisle. Antes leímos uno sobre North Corea (“Pyongyang”) del mismo autor. Los dos están muy interesantes y son divertidos, aunque el autor parece por momentos un poco fanfarrón y tiene un tono entre irónico y sobrador.

Como me gustó tanto el estilo de préstamo agresivo de mi amiguete lo copié. Entonces tomé como víctima a una vecina que tiene unos mellizos, Camila y Pedro de la misma edad que Alma. La vecina me preguntó que le leo a Alma. Y ahora está adicta a la lectura y compra de libros infantiles como yo. Estamos todo el tiempo prestándonos mutuamente libritos para chicos. Ella también nos prestó algunas joyitas como “Pedro quiere un oso de peluche”.

A Alma le gusta mucho leer. Cualquier cosa, y todo lo que encuentra. No se puede decir que tiene buen gusto, porque si vamos juntas a la librería ella siempre quiere que le lea un libro de princesas, o sea una basofia mal escrita con dibujos de Disney. Yo leo uno de esos y uno que elijo yo.
Para tratar de influenciar le compré un libro de








Princesas bellísimo, con unas ilustraciones impecables, pero todavía no le interesó mucho. Me parece que al no tener la historia entera, con el príncipe al final no le atrapa.

Hay tanta buena literatura para chicos en español que es un placer. Por ejemplo le compré varios de Horacio Quiroga, que están ilustrados para chicos. Son muy crueles y realistas, con animales como protagonistas. Algunos más sangrientos que otros.
También estamos leyendo a la clásica Maria Elena Walsh. Tiene uno por ejemplo de una princesa japonesa que es un primor ("Historia de una princesa, su papá y el príncipe kinoto fukasuka”). Está dibujado por Carolina Frías y me gusta mucho la edición. De “Ay, Renata” nos hicimos fanáticas, dibujada por Valeria Cis. De la misma colección de los caminadores hay varios que le gustan. Como el de la Torta de Tortuga o La Pulga Preguntona o la de la Mona Lisa. Algunos no tienen ilustraciones tan logradas, pero aún así se disfrutan.
La colección Buenas Noches es muy linda. Sobre todo los libros de Keiko Kasza. Aunque están traducidos a español de España y eso me molesta cuando le leo, porque hay que re-traducir a Español del Río de la Plata. Pero tienen como una moraleja, o algo de enseñanza un poco más sutil que me gusta.

Creo que estamos leyendo unos 6 libros por día. Las sesiones son cuando se va a dormir, cuando se despierta, antes de la siesta, cuando se despierta de la siesta. Claro que en una sesión entran a veces tres libros, depende del humor y de lo largo del libro.

Babagaya, una bruja muy mala es uno de los preferidos. A Timo no le gustó nada cuando lo compramos, pero parece que a los chicos les interesa la crueldad y la maldad de las personas. Creo que ayuda que la edición es preciosa.
Hay unos que se de Graciela Montes para chicos que están empezando a leer que son muy buenos. Historia de una llave, de una casa, de una nube de una princesa y de un marinero.
Hay muchos otros dando vueltas por la casa, en cada rincón hay libros o la revista Jardín de Genios.

Y más mucho más está por venir, porque no se me va la maníaca compulsión a comprar libros para chicos con la escusa de vivir en un país donde no hay muchos libros en Español de acá.

Todas lloramos y agradecimos! Me kaikki itkimme ja kiittelimme!

Hoy fui a la reunión de padres del final del año del Jardín de Alma.
El ambiente era muy cálido. En general ya conozco a todos los padres y eso lo hace más ameno. Ví a las madres en la cena que organizaron para las madres y tienen muy buena onda.

Alman tarhan lukuvuosi loppuu ja sen johdosta tänään oli vanhempainilta. Ilmapiiri oli tosi lämmin. Nykyisin tunnen monet vanhemmista, ja siksi tilanne on mukava. Olen jo tavannut kaikki äidit, kun menimme syömään yhdessä, ja he ovat tosi mukavia.

Hoy en la reunión me dí cuenta la importancia que le dan al grupo, a las actividades grupales en el Jardín y como los estimulan a relacionarse con los demás.

Huomasin tänään kokouksessa, että tarhassa satsataan paljon ryhmissä tapahtuvaan toimintaan. Tämä edistää lasten sosiaalisuutta.

Cuando tienen algún problema de conducta los chicos van a la dirección, a hablar con la directora y tomar un té. Algunos chicos les gusta tanto ir a charlar con la directora que terminaron con esas charlas porque algunos se portaban mal para poder ir a charlar.

Aiemmin, kun lapset käyttäytyivät huonosti, heidät lähetettiin tarhan johtajan puhutteluun, missä heille tarjottiin teetä. Jotkut lapset tykkäävät niin paljon mennä juttelemaan, että tästä käytännöstä piti luopua, koska jotkut lapset alkoivat tehdä tyhmyyksiä vain päästäkseen puhutteluun.


Los padres son una parte importante de las relaciones de los chicos con otros chicos. Al conocerse y muchos de ellos ser medio amigotes hay muchos encuentros fuera del horario del jardín que no son solo iniciativa de los chicos. Los padres son también clientes del jardín y si bien se los trata a los chicos muy cariñosamente a los padres se los escucha y soporta muchísimo.

Vanhemmat ovat tärkeitä lasten välisten suhteiden rakentumiselle. Kun vanhemmat tutustuvat keskenään, he myös järjestelevät toimintaa tarhan ulkopuolella. Myös vanhemmat ovat tarhan asiakkaita.

Casi todas las madres por turno fueron agradeciendo al jardín y contándoles a los demás lo contentas que estaban con los progresos de sus hijos. Yo lloraba también y pensaba qué pena tener que irnos del jardín. ¿Me dejarán llorar en el jardín finlandés de Alma emocionada solo porque pasa de la salita de tres a la de cuatro? Acá el tema del llanto compartido está tan generalizado, es normal llorar todos juntos en público de la emoción de ver a tus hijos crecer. Por momentos es como una gran franela sinceramente disfrutada por todos. Lástima que Timo no vino a llorar conmigo. En realidad los papás no lloraban.

Melkein kaikki äidit vuorotellen kiittelivät tarhaa ja kertoivat muille, miten iloisia olivat lastensa edistymisestä. Minä itkin muiden mukana ja ajattelin, että onpa harmi että meidän täytyy lähteä tarhasta. Annetaankohan minun itkeä Alman suomalaisessa tarhassa liikutuksesta vain koska Alma siirtyy kolmevuotiaiden ryhmästä nelivuotiaisiin? Täällä yhdessä itkeminen on niin tavallista, että on ihan normaalia itkeä yhdessä julkisesti siitä liikutuksesta, jonka omien lasten kasvaminen aiheuttaa. Ajoittain se on kuin, josta kaikki nauttivat. Harmi, ettei Timo tullut itkemään kanssani. (Toim. huom. Ehkä se oli ihan hyvä.) Itse asiassa isät eivät itkeneet.

Después nos dieron un reporte de Alma. Dos carillas contándonos sobre nuestra preciosura. A Alma le gusta dibujar,es sociable y prefiere jugar con las nenas a las princesas. Participa con entusiasmo en todo, no necesita límites, acata las pautas impartidas por las maestras, tiene mucha imaginación, no se desalienta ante las dificultades, investiga hasta resolver los problemas, le encanta las actividades grafoplásticas, utiliza la lengua verbal, presta atención, le gusta escuchar cuentos. “Cuando cantamos nos acompaña en las canciones con su dulce voz”. O sea una nena perfecta ;-)

Sen jälkeen saimme tarhan “raportin” Almasta, kaksi sivua tekstiä rakkaasta lapsestamme. Alma tykkää piirtää, on sosiaalinen ja leikkii mieluiten prinsessaleikkejä muiden tyttöjen kanssa. Hän osallistuu innokkaasti kaikkeen, ei tarvitse rajoja, tottelee opettajia, hänellä on hyvä mielikuvitus, ei lannistu vaikeuksista, tutkii kunnes saa ongelmat ratkottua, tykkää kovasti piirtää ja muovailla, käyttää kieltä, on tarkkaavainen ja tykkää kuunnella tarinoita. “Hän yhtyy lauluumme suloisella äänellään.” Eli on täydellinen tyttö ;-)

Ahora creo que haber venido, con todo el esfuerzo que nos significó fue muy importante para mí. Ver como es ser mamá en Argentina me parece fascinante. Algunas cosas me encantan como la inclusión de los padres en el jardín, por ejemplo.

Nyt ajattelen että tänne tuleminen, kaikkine vaivoineen, oli hyvin tärkeää minulle. Minusta on ihana kokea, millaista on olla argentiinalainen äiti. Jotkut asiat, kuten vanhempien sisällyttäminen tarhan toimintaan, ovat loistavia.

Bairesin ja Helsingin kaduilla kävelemisen ero

Viimeisin Viivi ja Wagner on kuin tehty Suomesta Argentiinaan tuleville. Buenos Airesin katujen ominaispiirre kun on juurikin jatkuva koirankakan väistelyn tarve.

Azúcar y abrazos en el jardín de Alma! Sokeria ja halauksia Alman tarhassa!

La verdad que estamos muy contentos con el jardín de infantes. Es muy cálido.
Le dan muchos besos y abrazos. Son muy flexibles con el horario. Nos
dejan que Alma duerma la siesta y después irla a buscar, aunque a
todos los demás chicos los buscan en otro horario.
Olemme erittäin tyytyväisiä Alman tarhaan. Ihmiset siellä
ovat hyvin lämpimiä ja antavat Almalle paljon halauksia ja
pusuja. He joustavat myös paljon aikataulun kanssa ja
antavat meidän hakea Alman eri aikaan kuin kenenkään muun
lapsen. (Toim. huom. täällä on tavallista, että kaikki
aloittavat ja lopettavat tarhan täsmälleen samaan aikaan.)


Alma al poco tiempo de estar acá quería volver a Helsinki para ir a
las casa de todos los amigos y besarlos y abrazarlos. Asique ya
aprendió lo más importante. Tarea cumplida, ya podemos volver.

Oltuamme täällä vähän aikaa, Alma halusi mennä takaisin
Helsinkiin ja mennä kaikkien kavereidensa luokse ja halata
ja pussata kaikkia. Niinpä hän jo on oppinut kaikkein
tärkeimmän, ja voisimme palata ;-)


En el jardín organizan clases abiertas para compartir con los padres
la hora de música y la hora de gimnasia. Fui a las dos clases y fue
muy lindo.
Tarhassa on avoimia tunteja, joille vanhemmat voivat mennä.
Kävin musiikki- ja liikuntatunnilla. Ne olivat tosi hienoja.


Ahora este mes organizan una clase abierta para los abuelos.
Los padres son sociables y se reúnen por ejemplo todas las madres a
veces a cenar. Ya estoy invitada para la próxima cena.
Tässä kuussa on tulossa avoin tunti isovanhemmille. Lasten
vanhemmat ovat erittäin sosiaalisia ihmisiä. Kaikki äidit
menevät usein yhdessä ravintolaan syömään. Minut on jo
kutsuttu seuraavalle illalliselle.

Los padres que son músicos, o tocan música están ahora organizando
una hora para compartir entre chicos y padres en el jardín.
Muusikko- ja soittotaitoiset vanhemmat järjestelevät nyt
yhteistä musiikkituokiota vanhemmille ja lapsille.

También y por supuesto hay cosas que nos resultan muy raras. El
cuaderno de comunicaciones es un objeto antropológico que merece
una atención especial.
Yksi niistä on tarhan reissuvihko. Se on antropologinen
tutkimuskohde, joka ansaitsee vähän huomiota.

Es un cuaderno donde las maestros pegan notas o escriben y los
padres responden. Lo raro es que por ejemplo nos mandan un gatito
pintado a mano por un adulto para decirnos: feliz fin de semana!.
Pintar el gatito debe haber llevado bastante tiempo.
También están todos los números de teléfono y mail de todos los
chicos. Muy práctico. Cuentan lo que se hizo en el jardín en el mes,
en un tono infantil y escrito con faltas de ortografía, como si los
papás fuéramos un poco tontuelos, o infantiles. Por ejemplo: "estamos
re contentos con nuestro nuevo jardín", firma la seño. Hay una persona
en el jardín que se encarga de pegar en el cuaderno las notitas esas.
Tarhan henkilökunta kirjoittaa reissuvihkoon, tai liimaa
siihen tietokoneella printattuja papereita. Meistä on outoa
saada esimerkiksi perjantaisin tietokoneella tehty, aikuisen
jälkikäteen käsin värittämä piirustus, jossa sanotaan "hyvää
viikonloppua!" Kissan värittäminen on varmaan kestänyt
jonkin aikaa. Vihkossa on myös kaikki tarhan uutiset ja
Alman luokan (yhteensä 17 lasta) perheiden puhelinnumerot,
mikä on tosi kätevää. Kaikki vihkoon on kirjoitettu kuin se
olisi lapsille, vaikka vihkoon tietenkin kirjoitetaan
vanhemmille. Tuntuu kuin tarhan väki ajattelisi että me
vanhemmat olemme vähän typeriä tai lapsellisia. Yhden tarhan
työntekijän vastuulla on liimata kaikki ilmoitukset ja
viestit vihkoihin.


A media manana comen galletitas dulces en todos los jardines de
Capital Federal. Pero este jardín como es un poco mejor entonces
comen yogurt con cereales, frutas y galletitas. Hay una grilla y
todos los lunes tengo que mirar el cuaderno de comunicaciones para
ver que me toca llevar al jardín.
Aamupäivällä lapset syövät makeita keksejä Buenos Airesin
jokaisessa tarhassa. Mutta meidän tarhassamme, joka on vähän
parempi, syödään nykyisin aamupäivän välipalaksi jugurttia,
mysliä, hedelmiä ja keksiä. Reissuvihkossa on taulukko,
josta luen maanantaisin, milloin on meidän vuoromme viedä
mitäkin. (Toim. huom. välipalat hoidetaan
nyyttikestiperiaatteella kaikkien perheiden kesken.)

No hay armario para los chicos, solo para los de la primaria. Pero
eso solo si lo alquilan, o sea pagan el cubículo aparte de la cuota. Los chicos llevan unas mochilas gigantes muchas veces con rueditas porque son demasiado pesadas para ellos.
Vamos al jardín muchas veces atiborrados de cosas: las botas
de lluvia, el piloto, una muda de ropa, la toalla par a secarse las
manos, el cuaderno de comunicaciones, y algún juguete que a Alma se
le ocurre que quiere llevar. Por suerte siempre se olvida algo ahí y
no tengo que volver con todo.
Tarhassa ei ole lokeroita tavaroiden säilyttämistä varten.
Mutta ala-asteen koulussa, joka on osa samaa yritystä ja
aivan tarhan vieressä, voi vuokrata lokeron
kuukausivuokralla. Menemme aina tarhaan ison tavaramäärän
kanssa: kumisaappaiden, sadetakin, reissuvihkon,
käsipyyhkeen ja lelun, koska Alma haluaa aina ottaa jonkin
lelun mukaan.


La comida no la llevamos, porque pagamos por separado un abono para
que una senora que hace catering le de comer. Alma quiere que le de un
"changuich" porque sus otras companeras a veces tienen uno. Le da la
sensación que no la quiero porque no le llevo comida, como hacen
otras mamás, sino que pago. Eso se paga aparte del jardín y no es
nada barato. El menu, por supuesto, tiene todos los días postre que
en general es algo con azucar, y solo una vez por semana una fruta.
La señora que hace el catering también vende golosinas en la primaria
del jardín, tiene un kiosko adentro.
Meidän ei tarvitse viedä tarhaan ruokaa muuten kuin
aamupäivän välipalaa varten. Maksamme rouvalle, joka tekee
ruokaa koululaisille ja tarhan lapsille. Alma haluaisi, että
antaisin hänelle eväsleipiä, joita kavereillakin on.
Ajattelimme kuitenkin, että "catering"-ruoka olisi parempaa.
Ruoka pitää siis maksaa erikseen, eikä se ole halpaa.
Keittäjärouvalla on myös koulussa kioski, jossa hän myy
suklaata, karkkia ja muita herkkuja. Ruokalistalla on aina
jälkiruokaa, joka on yleensä sokerista, kuten vanukasta tai
kinuskia. Vain kerran viikossa on hedelmiä.


Para una mamá acostumbrada al menú del jardín fines, esto es muy
raro. Qué vendan golosinas dentro del colegio!? Qué coman de postre
flan con dulce de leche en un almuerzo! En este país donde hay tanta
buena y rica fruta es difícil de entender el porqué a esa adicción a la
azucar blanco.
Olin ehkä liian tottunut suomalaiseen systeemiin. Musta on
vaikea ymmärtää, miksi koulussa myydään herkkuja, tai miksi
lapsille annetaan niin paljon turhaa valkoista sokeria, kun
täällä on hyviä hedelmiä.

Viva el aburrimiento! Eläköön tylsyys!

Una de las primeras cosas que hice cuando llegué es buscar la revista
Planetario, porque me dijeron que ahí estaba todo lo que hay para
hacer con chicos en Buenos Aires.
Heti kohta saavuttuani Buenos Airesiin hankin Planetaario-
nimisen lehden, koska kaverieni mukaan siinä kerrotaan kaikki, mitä
Buenos Airesissa voi tehdä lasten kanssa.

Cual no fue mi sorpresa al ver un millón de avisos en la revista de
animación infantil. Había otros avisos de lo más snob, como swimming
for babies in english.
Minut yllättivät lukuisat ilmoitukset lastenjuhlien
"animaattoreista". Ilmeisesti täällä on nykyisin tapana aina
palkata juhliin "animadores de chicos" joka tarkoittaa
aikuisia, jotka juontavat juhlaa leikittäen, huudattaen,
laulattaen ja tanssittaen lapsia. Oli kuitenkin paljon myös
muunlaisia ilmoituksia, kaikenlaista mahdollista
uimakouluista englannintuntien kautta englanninkieliseen
uimakouluun.

No es que hay animadores en las fiestas, sino que NO hay fiesta sin
animadores.
Ei ole kysymys vain siitä että näitä juhla-animaattoreita
on, vaan myös ettei ole juhlia ilman heitä.

Mis amigos dicen que si no contratan los animadores los amigos de sus
hijos no vendrían a la fiesta!!?
Kaverini sanovat, että jolleivät palkkaisi animaattoreita,
heidän lastensa kaverit eivät tulisi juhliin.

Tuvimos nuestra primera experiencia de una fiesta con animadores:
ruidosa y ajetreada.
Olimme jo ensimmäisessä "animoidussa" juhlassamme.

Los animadores dictan cuando hay que comer, cuando hay que reirse,
cuando hay que bailar y cuando se acaba la fiesta.
He määräävät milloin syödä, milloin nauraa, milloin tanssia
ja milloin lopettaa juhla (toim. huom. ja varmaan työskentelevät
tuntilaskutuksella).

Los chicos se ríen histéricamente, incluida Alma.
Lapset, myös Alma, nauravat hysteerisesti.

Los chistes de los animadores se basan en programas de television, y
también critican la television.
Vitsit kertovat paljon televisiosta, ja myös kritisoivat
sitä, että lapset katsovat niin paljon televisiota.

Los chistes, en su gran mayoría están dirigidos a los padres, porque
al final son los que compran el servicio de animadores.
Monet vitseistä on suunnattu vanhemmille, koska hehän
lopulta maksavat palvelusta.

La torta era una obra de arte, hermosísima hecha por una casa
especializada en tortas para chicos. De esas hay un montón por todos lados. A Alma le encanta pararse a mirar las vidrieras.
Kakku oli kuin taideteos, todella upea. Jokin lastenjuhlien
kakkuihin erikoistunut liike oli tehnyt sen. Semmoisia kauppoja jotka tekevät kakkuja on kaikkialla. Alma tykkää katsoa niiden näyte ikunoita.

Se canta el cumpleanos feliz muchas veces y lo más ruidosamente
possible. Muchas veces en diferentes ritmos, o en diferentes idiomas
si es que saben otros idiomas.
He lauloivat Paljon onnea vaan monta kertaa, myös eri
rytmeillä ja eri kielillä.

Todo estaba hecho con mucho amor, pero no había tiempo para jugar.
Kaikki oli tehty rakkaudella, mutta ei ollut riitävästi
aikaa leikkiä.

Grillausta monella tasolla

Kukyn ja Pacon asado oli taas aivan loistava. Enpä oo aikoihin ahminut itseäni niin täyteen niin hyvää lihaa.

Oli myös kiva päästä pitkästä aikaa juoksemaan ennen sitä. Kun molemmat lapset onnistuivat nukahtamaan ja Mariana heräsi, huristin bussilla 160 Ciudad Universitariaan elikä UBAn pohjoiselle kampukselle, jossa vaikuttavan 60-lukulaisissa laatikoissa toimivat Facultad de ciencias exactas sekä Arquitectura y diseño tai jotakin sinne päin, joka tapauksessa siellä Marianakin opiskeli. Paviljongit ovat todellakin uskomattoman hirveitä rakennuksia ja nousevat keskeltä vehreää Rio de la Platan rantamaastoa. Piipahdin sen verran viimeisessä paviljongissa sisällä, että pääsin näkemään sikäläisen ylioppilaskunnan vaalien mainoksia, joita ala-aula oli täynnä.

Halusin juoksemaan Parque de los niñosiin ja heti siitä Vicente Lopezin puolella jatkuvaan Paseo de la costaan, mutta sitä varten minun pitikin kävellä Ciudad universtariasta kilometri-pari pohjoiseen moottoritien reunaa, elikä jatkossa tuonne päin juoksemaan mennessä on kyllä parempi hankkiutua jollain bussilla lähemmäksi. Rantaa pitkin ei päässyt kun se oli taas kerran liian täynnä yksityisiä ja muita aidattuja clubeja elikä urheilupuistoja ja jotain laivaston koulutus- ja urheilukenttiä.

Mutta Parque de los niñosista etiäppäin oli hienoa juosta joenrannan tuntumassa ja isoilla nurmikentillä, kerrankin poissa rakennusten välisistä kuiluista joissa enin aika kaupungissa aina tuntuu menevän, ja ilman jatkuvaa liian liikenteen tuottamaa pakokaasu- ja melusaastetta. Joelta tuleva tuuli myös viilensi mukavasti.

Pilvisestä aamusta huolimatta tuuli oli tosiaan tarpeen, koska pilvet olivat hävinneet jonnekin juuri juostessani aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Ei ollut kuuma, joten en ollenkaan hoksannut kuinka huono idea olikaan ollut unohtaa sekä hattu että aurinkovoide kotiin :)

Nyt menee sitten sunnuntai naamaa ja kämmeniä aloe veralla sivellessä.

Jatkossa taidan koittaa mennä juoksemaan Costanera suriin, joka on kaupungin ehdottomasti suurin ja kaunein viheralue ja suht lähellä meidän metrolinjamme elikä B:n lähtöpistettä. Hassua tosin että pitää kulkea microcentron elikä ydinkeskustan läpi sinne päästäkseen.

Los chicos argentinos se derriten! Argentiinalaiset lapset on tehty sokerista!

A veces a pesar de ser una mamá argentina me parece muy raro lo que hacen las mamás de acá.
Joskus, vaikka olen argentiinalainen äiti, minusta on tosi outoa miten argentiinalaiset äidit ajatelevat ja tekevät asioita:

no les ponen botas de lluvia (hablo de las mamás clase media, que podrían comprarlas, claro), entonces los llevan a upa aunque tengan 4 o 5 anos, o les hacen esquivar los charcos.
he eivät laita lapsilleen saappaita, ja he kantavat jopa 4-5-vuotiaita lapsia sylissä lätäköiden yli. Ne sanovat lapsille: "älä astu lätäkköön".

una mamá del jardín expresó su preocupación de que el jardín tuviera un patio interior descubierto, porque los días de lluvia los chicos tienen que pasar por ahí y se mojan. Es obvio que también se mojan hasta llegar al jardín, porque en la calle no hay techo.
yksi äiti oli erittäin huolestunut, koska uudessa tarhassa on aukea sisäpiha ja hänen lapsensa voi kastua. Mutta lapsen pitää kuitenkin kävellä tarhaan asti, eikä kadullakaan ole kattoa.

los días de lluvia en el jardín ven películas, no salen a jugar al patio porque se pueden resbalar, dijo la senio...
sateisina päivinä tarhassa lapset katsovat videoita ;-(, koska piha voi olla liukas ja vaarallinen, sanoi tarhan opettaja, kun kysyimme miksi.

en las plazas no hay chicos cuando llueve, nadie
kun sataa, puistossa ei ole ketään

los taxis están completamente agotados en la ciudad porque TODA la clase media quiere evitar la lluvia a más no poder
kaikki keskiluokkaiset ihmiset kulkevat taksilla sateessa, koska he haluavat ehdottomasti välttää sateita.

Dado que Buenos Aires tiene un clima subtropical y llueve muy seguido, resulta muy raro que convivir con la lluvia sea tan difícil.
Kun Buenos Airesin subtrooppisessa ilmastossa sataa usein, on outoa että on niin vaikea elää sateessa.

Quizás empiezo a importar ropa de goma para la lluvia
Ehkä voin ruveta tuomaan kuravaateita Argentiinaan

Asado

Mietin jo muutama vuosi sitten että Argentiina on maantieteellisesti ja sosiaalisesti niin suuri ja monimuotoinen maa, että lienee vain pari juttua, jotka ovat yhteisiä kaikille Argentiinalaisille asuinpaikkaa ja sosiaaliluokkaa katsomatta: maté ja asado.

Jostakin olen lukenut, että "asado" tarkoittaisi "yhdessä", mutta ainakin se tarkoittaa

• grillausta niin teknisenä kuin sosiaalisenakin tapahtumana
  
• yhtä tavallisesti grillattavaa lihatyyppiä eli pitkiä kyljestä sahattuja suikaleita joissa on luunpätkiä

Luiden imeskely on minusta vaikuttanut aivan olennaiselta osalta täkäläistä lihansyöntiä, joka ei ole niinkään pihvin popsimista kuin sitä, että naudasta käytetään kaikki mahdollinen. Isossa ja monipuolisessa asadossa tarjotaan ensin veri- ja chorizo-makkaroita, sisäelimiä ja muita nautalähtöisiä alkupaloja, ja sitten erilaisia lihaisampia osia kuten juuri asadoa tai lomoa eli mahdollisesti lehmän parasta osaa.

Lihatuotteiden lisäksi asadossa tavallisesti tarjotaan suht simppeliä salaattia ja valkoista leipää, ja juomaksi sopii tietysti parhaiten hyvä argentiinalainen punaviini. Liha on suht ronskisti suolattua mutta muuten siihen sopii laittaa kastikkeeksi korkeintaan ripaus chimichurria. Parasta täkäläisessä lihassa onkin juuri se, että se yksinäänkin maistuu paljon ja hyvältä!

Hinta-laatu-suhde on niinikään loistava, vaikka vuoden 2001 talouskriisin jälkeen talouden toipuessa hinnat ovatkin nousseet aika haipakkaa viime vuosina. Ensimmäistä kertaa Argentiinassa käydessäni joulukuussa 2002 ostimme lähiölihakaupasta kilon asadoa neljällä pesolla (rapia euro), ja nyt tässä lähellä olevassa lihakaupassa pyydettiin asado-kilosta jo kahdeksan pesoa. Vuonna 2005 hinnat ylipäätään nousivat noin 12 % ja tulotaso 10 %, ja Kirchnerin hallitus rupesi säännöstelemään satojen kotitaloushyödykkeiden hintoja kauppojen, tuottajien ja tukkureiden kanssa tehtävillä sopimuksilla. Näiden sopimusten uudelleenneuvottelut ovat jatkuvasti uutisissa ja aiheuttavat erilaisia poliittisia kiistoja, kun tuottajat painostavat nostamaan hintoja tuotantokustannusten noustessa. Vuonna 2006 inflaatio ei kuitenkaan näytä harppaavan yhtä paljoa kuin edellisvuonna.

Liha on täällä niin peruselintarvike, että sen hinta on tärkeä yleisen hintatason mittari: kliseen mukaan ateria ei ole ateria, jollei sillä tarjota lihaa, vaikka meidän perhe kyllä nauttii myös loistavista tuorepastoista ja vihanneksista.

Tähän mennessä meitä on harva se viikonloppu kestitty jonkinlaisissa asadoissa, mikä on varsin luksusta. Tänäänkin ollaan menossa Kukyn luokse iltapäivä-asadoon ja ainakin viimeksi tammikuussa heidän luonaan lihaa oli paljon ja se oli loistavaa.

Pilvinen lauantaiaamu puoli kymmeneltä

Jostain syystä heräsimme kaikki jo ennen kahdeksaa tänään, vaikka yleensä viikonloppuisin koitetaankin vuorotella niin että esim Mariana nousee ensin lasten kanssa ja minä nukun pidempään. Kävimme sitten ulkona aamiaisella -- viereisessä korttelissa Guardia Viejan varrella on taksikuskien suosima kuppila, joka oli muuten ihan OK mutta juuri mitään suolaista aamiaista ei ollut tarjolla :) Täällä on tavallista syödä medialunas tai joitakin muita facturas elikä leivonnaisia aamiaisella maitokahvin kanssa. Silloin tällöin tuo kyllä
menettelee, mutta onneksi Mariana tilaa Hausbrotista ruisleipää kotiinkuljetettuna silloin tällöin ja Cotosta eli paikallisesta Prisman kokoisesta Alepasta saa kaurahiutaleita puuron tekoa varten.

Mutta yksi juttu joka Argentiinassa on ihan loistavaa on se, miten ihmiset suhtautuvat lapsiin. Taas kahvila-aamiaiselle tuleva vanhempi herra jaksoi vaihtaa muutaman sanan sekä Alman että Elielin kanssa ohi mennessään. Tuntuu kuin täällä aikuiset olisivat tottuneita siihen että lapsia on koko ajan ympärillä.

Nyt on pilvistä ja vain 17 astetta lämmintä ja vähän tuulista, eli täkäläisittäin aika karu kevätilma. Ja vielä kun palasimme tornien pihalle jo vähän ennen yhdeksää, oli ihan liian aikaista jotta pihalla olisi ollut yhtään muuta lasta: Lumikintielläkin tuppaa noin aikaisin olemaan pihalla aika hiljaista, mutta täällä jossa päiväkoti aukeaa 8.30 ja illallinen syödään klo 22 aikaan on turha odottaa juuri mitään elämää viikonloppuaamuisin ennen kymmentä.

Täkäläisessä tuttavapiirissämme olemmekin vähän kummia kun haluamme syödä iltaisin jo kahdeksan kieppeillä. Meistä on kuitenkin mukavampi jättää iltapäivän välipala vähän kevyemmäksi sen sijaan että mutustaisimme medialunas tai keksejä tai muuta koko iltapäivän, ja etenkin kun menemme niin aikaisin nukkumaan, on mukava ehtiä sitä ennen vähän sulatella ruokaa.