Hyvät ilmat

Mariana, Alma, Eliel, Agus, Teemu ja Timo Argentiinassa

sábado, mayo 15, 2010

Täällä taas

(muokkaus ti 18.5.2010 -- korjasin pari kirjoitusvirhettä)

Pitäisiköhän pitkästä aikaa kirjoittaa jotain tänne. Nyt kun olemme olleet täällä taas joulukuusta lähtien, on meininki ollut aika erilaista kuin viime reissulla. Alma on aloittanut ensimmäisen luokan Escuela Jean Piagetissa ja Eliel on tarhassa 4-vuotiaiden ryhmässä (täyttää kohta eli kesäkuussa 4).

Lisäksi Almalla ja minulla todettiin viime vuonna keliakia, joka on täällä aika eri kantimissa kuin Suomessa. Ensin ajattelin viime vuoden aikana keliakiajuttuja Suomessa opetellessa, että onkohan se liioittelua kun suomalaiset keliaakikot sanovat, että Suomi on keliaakikon paratiisi, mutta nyt melkein 5 kk täällä asuttuamme olen tullut siihen tulokseen, että ei :) Argentiinassa ei käytännössä kukaan tiedä keliakiasta, gluteenista tai keliakiaruokavaliosta mitään, eivät sen paremmin tutut kuin ravintolatyöntekijät tai koulun ravitsemusterapeuttikaan.

Laki keliakiaruokavalikoimaan sopivien tuotteiden merkinnöistä (ns gluteenittomat tuotteet, vaikka nykyisin kehotetaan puhumaan keliakiaruokavaliosta) on vasta kongressin joulukuussa hyväksymä ja näinollen pakkausmerkinnöillä ei ole mitään lainvoimaa, eikä niihin siksi voi täkäläisten yhdistysten eikä lääkärien mukaan luottaa. Valmistaja on saattanut ihan hyvää tarkoittaen laittaa merkin pakettiin mutta sitten myöhemmin vaihtanut jonkun raaka-ainetoimittajan sellaiseen, jonka tavarassa onkin gluteenijäämiä jotka eivät keliaakikoille sovi. Niinpä täällä pitäisi kaikki teollinen suuhunpantava tarkistaa keliakiayhdistysten julkaisemista listoista -- juustoja ja kuivattuja mausteita myöten! Juustoihin täällä on kuulemma ihan tavallista lisätä vehnäjauhoja painoa lisäämään, ja mausteita kuulemma kuivataan vehnätärkkelyksellä. Yhtäältä tärkkelyksen pitäisi kyllä olla juuri se osa vehnää, jossa ei yhtään gluteenia ole, mutta toisaalta se voi olla huonosti tehtyä tärkkelystä tai sitten halpoja mausteitakin jatketaan jauhoilla.

Ruokapolitiikka on siis ollut nyt täällä ollessa aika dominoivaa ja aika paljon vaivalloisempaa kuin erikoisruokavaliomme Suomessa. Onneksi täkäläistä herkkua pihviä ja salaattia voi syödä rauhassa :)

Onneksi paikka jossa nyt asumme eli Barrio Parque de los Andes on todella hieno ja mukava ja meille aika paljon mukavampi ympäristö kuin ne tornitalot, joissa asuimme talven 2006-2007. Vaikkei täällä olekaan uima-allasta eikä varsinaisia ulkoleluja lapsille, löytyy koriskenttä jossa lapset pelaavat fudista sekä suihkulähde, jossa lapset voivat kesäkuumalla pulikoida. Ja ennen kaikkea ihmiset ovat paljon mukavampia tai ainakin enemmän samantyyppisiä kuin me :) Torneissa tuntui asuvan ortodoksijuutalaisten ohella lähinnä ns rahaa-ansaitsevaa keskiluokkaa, ja kyllähän sekin nyt menetteli, mutta täällä on kyllä paljon helpompi keksiä yhteistä tekemistä ja puhumista naapureiden kanssa. Ja onneksi lapset ovat jo ystävystyneet moniin naapurin lapsiin, niiden muutaman lisäksi jotka tunsimme jo ennestään. Se että esimerkiksi nyt Elielin vielä nukkuessa päiväunia Alma voi vapaasti rynnistää pihalla kavereidensa kanssa tuttujen lasten ja aikuisten keskuudessa on nykyisin Buenos Airesin arjessa harmillisen harvinaista herkkua.

Etiquetas: , , , ,

miércoles, febrero 14, 2007

Un viaje de historieta!

Cuando llegamos a Buenos Aires nos recibió Horacio con libros. Muchos libros para que nos divirtamos. Y con esos libros nos instrujo un cacho. Qué bueno que los amigos quieran que uno lea y te presten agresivamente libros! Aparte me encanta que después podemos comentar y discutir, por estar leyendo lo mismo. Obvio que es un placer comentar con los amigos libros, pero la verdad que hace mucho no me pasaba. Con la historieta es fácil porque al ser de lectura más rápida, todos podemos leer más.
Timo, Pablo y yo estamos todos leyendo ávidamente todo lo que Horacio nos provee y es maravilloso. Gracias Horas!

Leimos una bocha de historietas. Primero “Maus”, de Art Spigelman y también “In the shadow of no towers”. Genial, no puedo creer que si tengo amigos que me quieren tanto ninguno me haya dado eso antes. Fue revelador. Se la compramos a Mechi de regalo de cumpleaños porque apareció la edición en castellano.

Después apareció “Persepolis”, de Marjanne Satrapi, con la historia de una niña y después una adolescente iraní cuenta también parte de los acontecimientos polícos de Iran. Ese estilo entre lo personal y lo social me encantó. “Embroderies” también de Marianne es muy bueno. Son unas mujeres iraníes comentando cosas de mujeres en una reunión.

Entonces empecé a buscar las historietas argentinas claves, porque me daba vergüenza no haber leído por ejemplo el Eternauta. Y me lo engullí todito, sus tres libros y también la versión de Brecchia. Está buenísmo, tiene mucho gancho.

Nos llegaron después unos libros geniales sobre la guerra en Bosnia (“Safe Area Gorazde: The War in Eastern Bosnia 1992-1995”) y sobre la realidad “Palestina” de Joe Sacco. El dibujo es muy realista, con mucho detalle que te toca y te explota. Mezcla algunas entrevistas que hizo en largas estadías en esos países. También leímos otras historietas del mismo autor como “The Fixer”.
Están buenas, sobre todo después de leer los otros dos, porque son historias más personales que complementan los libros que tienen una perspectiva sobre el conflicto social del momento. De nuevo en estas historietas se mezcla la visión personal, con la trama social.

Ahora terminaba de leer “Shenzhen, a travelogue from China” de Guy Delisle. Antes leímos uno sobre North Corea (“Pyongyang”) del mismo autor. Los dos están muy interesantes y son divertidos, aunque el autor parece por momentos un poco fanfarrón y tiene un tono entre irónico y sobrador.

Como me gustó tanto el estilo de préstamo agresivo de mi amiguete lo copié. Entonces tomé como víctima a una vecina que tiene unos mellizos, Camila y Pedro de la misma edad que Alma. La vecina me preguntó que le leo a Alma. Y ahora está adicta a la lectura y compra de libros infantiles como yo. Estamos todo el tiempo prestándonos mutuamente libritos para chicos. Ella también nos prestó algunas joyitas como “Pedro quiere un oso de peluche”.

A Alma le gusta mucho leer. Cualquier cosa, y todo lo que encuentra. No se puede decir que tiene buen gusto, porque si vamos juntas a la librería ella siempre quiere que le lea un libro de princesas, o sea una basofia mal escrita con dibujos de Disney. Yo leo uno de esos y uno que elijo yo.
Para tratar de influenciar le compré un libro de








Princesas bellísimo, con unas ilustraciones impecables, pero todavía no le interesó mucho. Me parece que al no tener la historia entera, con el príncipe al final no le atrapa.

Hay tanta buena literatura para chicos en español que es un placer. Por ejemplo le compré varios de Horacio Quiroga, que están ilustrados para chicos. Son muy crueles y realistas, con animales como protagonistas. Algunos más sangrientos que otros.
También estamos leyendo a la clásica Maria Elena Walsh. Tiene uno por ejemplo de una princesa japonesa que es un primor ("Historia de una princesa, su papá y el príncipe kinoto fukasuka”). Está dibujado por Carolina Frías y me gusta mucho la edición. De “Ay, Renata” nos hicimos fanáticas, dibujada por Valeria Cis. De la misma colección de los caminadores hay varios que le gustan. Como el de la Torta de Tortuga o La Pulga Preguntona o la de la Mona Lisa. Algunos no tienen ilustraciones tan logradas, pero aún así se disfrutan.
La colección Buenas Noches es muy linda. Sobre todo los libros de Keiko Kasza. Aunque están traducidos a español de España y eso me molesta cuando le leo, porque hay que re-traducir a Español del Río de la Plata. Pero tienen como una moraleja, o algo de enseñanza un poco más sutil que me gusta.

Creo que estamos leyendo unos 6 libros por día. Las sesiones son cuando se va a dormir, cuando se despierta, antes de la siesta, cuando se despierta de la siesta. Claro que en una sesión entran a veces tres libros, depende del humor y de lo largo del libro.

Babagaya, una bruja muy mala es uno de los preferidos. A Timo no le gustó nada cuando lo compramos, pero parece que a los chicos les interesa la crueldad y la maldad de las personas. Creo que ayuda que la edición es preciosa.
Hay unos que se de Graciela Montes para chicos que están empezando a leer que son muy buenos. Historia de una llave, de una casa, de una nube de una princesa y de un marinero.
Hay muchos otros dando vueltas por la casa, en cada rincón hay libros o la revista Jardín de Genios.

Y más mucho más está por venir, porque no se me va la maníaca compulsión a comprar libros para chicos con la escusa de vivir en un país donde no hay muchos libros en Español de acá.

lunes, enero 01, 2007

Joulu ja uusi vuosi

Jouluaattoa vietimme sukulaisten luona provinssissa. Ilmeisesti perinteitä kunnioittaen eksyimme matkalla, mutta vahingossa osuimme sitten oikealle kadulle. Perillä odotti noin 30 hengen juhlakansa. Hieman erilaista mihin on Suomessa tottunut.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Tarjolla oli erilaista pikkupurtavaa ja tietenkin grilliherkkuja. Maksalaatikkoa ei jostain syystä näkynyt. Puoliltaöin kohotimme skumppalasit jonka jälkeen innokas nuoriso patisteli kaikkia tanssimaan patiolla. Isoäitikin pisti lastenlapsiensa kanssa jalalla koreasti vaikka käsi oli kipsissä.


Tapaninpäivänä teimme piknikin läheiseen Parque Centenario -puistoon. Mukava, vast'ikään kunnostettu ja hyvin hoidettu puisto, jossa oli mukava nauttia hienosta säästä kun paikalliset ahersivat töissä. Sympaattiset ankat taapersivat ympäriinsä, osa uteliaina kerjäten ruokaa.


Vuoden viimeisenä työpäivänä toimistoista heitetään paperinpaloja kaduille. Kai siinä symbolisesti siivotaan työpöytä tulevan vuoden tehtäviä varten. Keskustan kaduilla oli sitten melkoinen siivo. Minun mielestä olisi kyllä paljon omaperäisempää jos yhtenä päivänä vuodessa ihmiset eivät heittäisi roskia maahan. Buenos Aires ei taida olla kovin korkealla kilvassa maailman siisteimmästä pääkaupungista.

Uusi vuosi otettiin vastaan pienemmällä porukalla Agusin vanhempien luona. Aatto oli lämmin läpi yön. Puolet porukasta ei halunnut syödä parvekkeella koska vielä kello 10 jälkeenkin oli liian kuuma. Lämpötilaeroa oli yli 60 astetta muutaman vuoden takaiseen uuteen vuoteen Forssassa. Aika erilaiset ongelmat.

Jälleen klo 12 oli shampanjan aika. Parvekkeelta näimme ilotulitteita ja hienoja "kuumailmapalloja" (iso paperipallo jonka sisällä palaa alkoholilla kasteltu puuvillatuppo tms.). Paukuttelua jatkui pitkälle aamuyöhön. Myös muutama ambulanssi tuntui ujeltavan. Eli varsin samanlaista kuin pohjolassa.

Helleaalto jatkuu. Sopii minulle. :)

Hyvää uutta vuotta! ¡Feliz año nuevo!

sábado, diciembre 09, 2006

Kesä talven keskellä

Ajoittain tuntuu että olen "hemisfäärirajoittunut" (terveisiä kielipoliiseille). 30 asteen helteessä hikoillessa tuntuu oudolta katsella vilkkuvia jouluvaloja ja koristeltuja muovikuusia. Kauppojen joululaulupimputuksetkin enemmän huvittavat kuin ärsyttävät. Lahjapanikointi taitaa tänä vuonna jäädä normaaliakin myöhemmäksi jos siihen fiilikseen edes onnistuu päästä.

Itsenäisyyspäivää vietettiin suurlähettilään järjestämillä koktailkutsuilla. Tarjolla oli mm. lihapullia ja pieniä karjalanpiirakoita, ja orkesteri soitti myös suomalaista musiikkia. Oli vaihtelua nähdä ympärillä kymmeniä suomalaisia, joukossa paljon vaihto-opiskelijoita.

Timo bongasi hyvän ex-pat manifestin. Olen samaa mieltä, että paljon on kiinni omasta asenteesta. Meinaa tosin välillä kärsivällisyys olla koetuksella kun asiat eivät tunnu luistavan. Valitettavasti kielitaitoni ei vielä mahdollista kovin monipuolista rähjäämistä.

Huomiseksi on luvassa aurinkoista ja 32 astetta. Täydellinen sää vietettäväksi ystävien kanssa asadon ja uima-altaan äärellä rauhallisella kesäasunnolla provinssissa. =)

lunes, diciembre 04, 2006

Todas lloramos y agradecimos! Me kaikki itkimme ja kiittelimme!

Hoy fui a la reunión de padres del final del año del Jardín de Alma.
El ambiente era muy cálido. En general ya conozco a todos los padres y eso lo hace más ameno. Ví a las madres en la cena que organizaron para las madres y tienen muy buena onda.

Alman tarhan lukuvuosi loppuu ja sen johdosta tänään oli vanhempainilta. Ilmapiiri oli tosi lämmin. Nykyisin tunnen monet vanhemmista, ja siksi tilanne on mukava. Olen jo tavannut kaikki äidit, kun menimme syömään yhdessä, ja he ovat tosi mukavia.

Hoy en la reunión me dí cuenta la importancia que le dan al grupo, a las actividades grupales en el Jardín y como los estimulan a relacionarse con los demás.

Huomasin tänään kokouksessa, että tarhassa satsataan paljon ryhmissä tapahtuvaan toimintaan. Tämä edistää lasten sosiaalisuutta.

Cuando tienen algún problema de conducta los chicos van a la dirección, a hablar con la directora y tomar un té. Algunos chicos les gusta tanto ir a charlar con la directora que terminaron con esas charlas porque algunos se portaban mal para poder ir a charlar.

Aiemmin, kun lapset käyttäytyivät huonosti, heidät lähetettiin tarhan johtajan puhutteluun, missä heille tarjottiin teetä. Jotkut lapset tykkäävät niin paljon mennä juttelemaan, että tästä käytännöstä piti luopua, koska jotkut lapset alkoivat tehdä tyhmyyksiä vain päästäkseen puhutteluun.


Los padres son una parte importante de las relaciones de los chicos con otros chicos. Al conocerse y muchos de ellos ser medio amigotes hay muchos encuentros fuera del horario del jardín que no son solo iniciativa de los chicos. Los padres son también clientes del jardín y si bien se los trata a los chicos muy cariñosamente a los padres se los escucha y soporta muchísimo.

Vanhemmat ovat tärkeitä lasten välisten suhteiden rakentumiselle. Kun vanhemmat tutustuvat keskenään, he myös järjestelevät toimintaa tarhan ulkopuolella. Myös vanhemmat ovat tarhan asiakkaita.

Casi todas las madres por turno fueron agradeciendo al jardín y contándoles a los demás lo contentas que estaban con los progresos de sus hijos. Yo lloraba también y pensaba qué pena tener que irnos del jardín. ¿Me dejarán llorar en el jardín finlandés de Alma emocionada solo porque pasa de la salita de tres a la de cuatro? Acá el tema del llanto compartido está tan generalizado, es normal llorar todos juntos en público de la emoción de ver a tus hijos crecer. Por momentos es como una gran franela sinceramente disfrutada por todos. Lástima que Timo no vino a llorar conmigo. En realidad los papás no lloraban.

Melkein kaikki äidit vuorotellen kiittelivät tarhaa ja kertoivat muille, miten iloisia olivat lastensa edistymisestä. Minä itkin muiden mukana ja ajattelin, että onpa harmi että meidän täytyy lähteä tarhasta. Annetaankohan minun itkeä Alman suomalaisessa tarhassa liikutuksesta vain koska Alma siirtyy kolmevuotiaiden ryhmästä nelivuotiaisiin? Täällä yhdessä itkeminen on niin tavallista, että on ihan normaalia itkeä yhdessä julkisesti siitä liikutuksesta, jonka omien lasten kasvaminen aiheuttaa. Ajoittain se on kuin, josta kaikki nauttivat. Harmi, ettei Timo tullut itkemään kanssani. (Toim. huom. Ehkä se oli ihan hyvä.) Itse asiassa isät eivät itkeneet.

Después nos dieron un reporte de Alma. Dos carillas contándonos sobre nuestra preciosura. A Alma le gusta dibujar,es sociable y prefiere jugar con las nenas a las princesas. Participa con entusiasmo en todo, no necesita límites, acata las pautas impartidas por las maestras, tiene mucha imaginación, no se desalienta ante las dificultades, investiga hasta resolver los problemas, le encanta las actividades grafoplásticas, utiliza la lengua verbal, presta atención, le gusta escuchar cuentos. “Cuando cantamos nos acompaña en las canciones con su dulce voz”. O sea una nena perfecta ;-)

Sen jälkeen saimme tarhan “raportin” Almasta, kaksi sivua tekstiä rakkaasta lapsestamme. Alma tykkää piirtää, on sosiaalinen ja leikkii mieluiten prinsessaleikkejä muiden tyttöjen kanssa. Hän osallistuu innokkaasti kaikkeen, ei tarvitse rajoja, tottelee opettajia, hänellä on hyvä mielikuvitus, ei lannistu vaikeuksista, tutkii kunnes saa ongelmat ratkottua, tykkää kovasti piirtää ja muovailla, käyttää kieltä, on tarkkaavainen ja tykkää kuunnella tarinoita. “Hän yhtyy lauluumme suloisella äänellään.” Eli on täydellinen tyttö ;-)

Ahora creo que haber venido, con todo el esfuerzo que nos significó fue muy importante para mí. Ver como es ser mamá en Argentina me parece fascinante. Algunas cosas me encantan como la inclusión de los padres en el jardín, por ejemplo.

Nyt ajattelen että tänne tuleminen, kaikkine vaivoineen, oli hyvin tärkeää minulle. Minusta on ihana kokea, millaista on olla argentiinalainen äiti. Jotkut asiat, kuten vanhempien sisällyttäminen tarhan toimintaan, ovat loistavia.

jueves, noviembre 30, 2006

Bairesin ja Helsingin kaduilla kävelemisen ero

Viimeisin Viivi ja Wagner on kuin tehty Suomesta Argentiinaan tuleville. Buenos Airesin katujen ominaispiirre kun on juurikin jatkuva koirankakan väistelyn tarve.

viernes, noviembre 10, 2006

Lomatunnelmat

Tänään alkaa kesäloma! Huomenna tulee perhe Suomesta kahdeksi viikoksi vierailulle ja tietenkin häiden täkäläiseen osaan. Tämän jälkeen lähdemme itse vielä viikon häämatkalle.

Ja toinen juhlimisen aihe on, että pysyvän oleskeluluvan hakemus on vihdoinkin täydellisesti sisällä. Vaati aika monta käyntiä eri virastoissa ja jopa apostillejen käännättämistä. Maahanmuutovirasto taitaa olla ikävin instanssi joka maassa. Vankeinhoitolaitoksista ei onneksi ole kokemusta. :)

Maahanmuuttoviraston yhteydessä samassa kompleksissa oli myös Suomalaisen siirtolaisuuden 100-vuotisjuhlaan liittyvä valokuvanäyttely. Melko traaginen historia, josta voi lukea vaikka Suomen suurlähetystön sivuilta.